Vain elämää

Aika o pyörähtäny iha älytöntä vauhtii. Huomenna tulee 88 päivää täällä ja tää alkaa tuntuu enemmän tai vähemmän normaalilta elämältä. Toki kaikki o iha eri lailla ku kotona ja joka päivä törmään johonki ihan uuteen ja vieraaseen. Tähän elämän normalisoutumiseen liittyy toki seki et en kävele pilvilinnoissani enää ja huonot päivät on tuttuja. Ite koulupäivän pituus ei eroo paljoo suomesta mut o iha normaalii arkipäivänä päästä kotiin vasta 8-9 illalla. Ei siinä paljoo aamulla tee mieli heräillä seittemäks kouluun ku edellinenki päivä vielä painaa.

Miusta tuntuu et miu suomi on huonontunu iha järkyttävästi, tökkii puhuu ja kirjottaa ja ajatus harhautuu kamalasti. Välillä huomaan et ajattelen enkuks mikä o sinänsä vähä huolestuttavaa koska espanjaaha tääl pitäs vääntää. Oon alkanu huomaa et älyyn välillä jopa mitä ihmiset miu ympärillä puhuu mut omien lauseitte tuottamine on kyl yhtä tuskaa. Ei sit millää onnistu.

Oon onnellinen et miu hostit puhuu nii hyvää enkkuu koska oon pystyny rakentaa nii hyvät välit niihi. Samaa aikaa totta kai se tekee hallaa miu espanjalle. Mut mieluummi valihen näin päin koska nyt tunnen itteni nii hyväks tässä perheessä, kyl mulla on koko vuos aikaa oppii espanja. Esimerkkinä saatan käyä iltasin monen tunnin keskusteluita mu hostäidin kaa ja eilen se toi kesken koulupäivän meille vaihtareille donitseja. Se on kunnon superäiti ja pitää huolta kaikista meistä.

Tosiaan miu läheisimmät kaverit tääl o vaihtareita. Viikolla nää meksikolaiset ei oikee tee mitää ku niitte pitää oikeesti opiskella, jote keksitää aina jotain ohjelmaa keskenämme. Päästii rotareitte kautta sellaselle kunno hienostuneelle urheiluklubille mikä maksais normaalisti iha kamalasti eikä jäseneks pääse ellei oo espanjas sukujuurii. On uima-allasta, kuntosalii, squash-, tennis- ja futiskenttii iha kaikkee. Se paikka o ku pala taivasta. Viikonloppusin sit on ties minkälaisii juhlia ja menoja.

Mut älkää huoliko siellä kotisuomes jos miusta ei kuuluu, no news is good news kyl te tiiätte miut :-)

Yksin mutta yhdessä

Viikko koulussa takana ja nyt alkaa ns normaali viikkorytmi täs vähitelle muotoutuu. Koulu alkaa joka aamu klo 7 mihi o ollu yllättävän helppo tottuu. Eikä meillä oo koulupukuja mitkä oisin kyl halunnu :( Huomenna meen tsekkaa koulun lentopallotreenit, mikä vähä jännittää ku en tiiä sieltä ketää. 

Oon päätyny tääl hengaa vaa poikaporukas mikä ei sinänsä minnuu haittaa mut tuntuu et tytöt kattoo kahta pahemmi. Toivokaamme siis että saisin myös muita naispuolisii kavereita lenttiksen puolelta saksalaisen vaihtarin lisäksi.

Muutenki tosi hassu fiilis siitä et onhan miulla ihanat vaihtarikaverit tääl ja löyän aina koulusta ja tunneilta juttuseuraa ja pystyn juttelee hostperheen kaa avoimesti kaikesta, mut silti tuntuu et oon täällä ihan yksin. Mikä sinänsä on osittain totta mut yllättää aina fiiliksenä joka kerta.

Viikonloppuna meillä oli piirin järjestämä leiri oaxtepecissä yli sadan muun vaihtarin kaa. Mukana oli piirin tärkeimpiä henkilöitä ja entisiä vaihtareita rotexeja. Saatiin infoo, kisattii tiimeis crossfit tyyppisillä pisteillä ja riehuttii uimaaltaal. Siitä tietää et oli hyvä leiri ku kaikki oli iha jumissa, naarmuilla ja mustelmilla maanantai aamuna, eikä tietenkää mitää käryy mistä puoletkaa oli tullu.

Team lonely. Meijän piti siis marssii maittain kokoussaliin lipun kanssa. Oon ainut suomalainen meijän piiris, mikä on sinänsä hauskaa. Toki kaipaan puhuu suomee ja eräänlaista suomihulluutta, mut oli hauskaa olla se ainut omasta maastaan. Lyöttäydyin millo minki maan mukaan ja leirin jälkee tuntu et suuri osa tunnisti miut koska huitelin millo missäki ja kenenki kaa #crazyfinn

Kesken tän kokouksen rotarit oli järkänny meille tällasen tanssiesityksen ja enne ku huomasinkaa olin tanssii noitte tanssijoitte ja vaihtareitte kaa ympäri salii. Siinä rytäkässä kadotin rakkaita pinssejäni, joten jälkipolvet tehkää niistä pinsseistä nii kestävii ku mahollista! Ette haluu et muistot tippuu kyyistä ku vaihatte tanssiparii

Sain turkkilaisen vaihtarin liehuttelee suomenlippuu kanssani etten näyttäs nii yksinäiseltä :D

Maanantaina kävin rotary-klubilla näyttäytyy brasilialaisen ja kanadalaisen kaa. Saatiin chiles en nogadaa eli se o tollane makee iso täytetty chili joka oli jonkunnäköses taikinakuores. Taas näitä meksikon erikoisuuksia.

Oon vähä yllättyny itestäni, kaipaan ainoostaa ruisleipää vaikken sitä suomessa syönykkää paljoo. Hostäiti lupas et voijaa käyä kattoo paikallisista saksalaisista leipomoista jos sieltä löytys jotain vastaavaa.

3 viikkoo mitä ihmettä

Haha arvasin et tää menee tähä etten jaksa paljoo tänne päivitellä lo siento mucho amigos. Päivät täällä vaan vierii kamalaa vauhtii, tunnu yhtään et oisin tääl jo kolme viikkoo ollu. Ja tosiaan en oo vieläkää jaksanu ettii ratkasuu miun kameran kuvie laittamisee tänne jote nää kaikki o näpsästy puhelimella. Toiset luultavasti vähemmä tärähtäneitä ku toiset mut yrittäkää kestää :-)

Eilen tosiaan kävin ekaa kertaa sillä kuulusalla Cholulan pyramidilla. Se on oikeesti iha järkyttävän iso, sitä ei älyy koska suuri osa siit on kasvuston peitossa tai kaivautunu maan alle.

 

Joka sunnuntai siellä on tollanen tanssiesitys missä noi tanssijat siis pyörii tollasen tangon ympärillä ja he pyöri siihe asti kunnes he pääsee maanpinnalle, aika hulluu.

Taas yks tuskanen kapuuminen, mut näkymät kruunas kaiken.

Vasemmalla hostsiskoni ja oikeella hostserkkuni.

Maistoin paikallista herkkuu tommosii paistettuja ötököitä. Ranskalainen naposteli noita iha innoissaa ku itehä en pystyny syömää yhtä enempää pelkän ajatuksen takii.

Sain kunnon turisti kiertokäynnin Pueblan keskustassa, koluttiin vaikka mitä historiallisii paikkoi läpi.

Miun koulussa on siis yhteensä 7 vaihtarii. Kuvassa heistä kaksi, hostsiskoni, joku randomi tyttö ja mie. Tänään tapasin viimesimmätki heistä ja kaikki on kyl tosi mukavii. Ollaa kyl moneen lähtöön, löytyy saksalainen, ranskalainen, turkkilainen, slovakialainen, brasilialainen ja yhdysvaltalainen.

Kouluu miulla on ollu jo 3 päivää, joina on ollu enimmäksee vaa tutustumista. Tostaina kaikki myö tän koulun ja kaikkien muiden kampusten uudet oppilaat oltiin atlixcossa, jonne mentiin bussilla. Oli kaikennäköstä pelii ja leikkii joide tarkotus ei oikee auennu, vaikka ranskalainen vaihtari kovasti yrittiki kääntää miulle mitä ymmärsi. Noh hauskaa kuitenki oli! 

Perjantaina oli sit lyhyempi päivä koululla jatkaen samaa teemaa, oli polttopalloo ja ryhmässä ilmapallojen kuljetteluu. 

Tänään sit oli vähä enemmä informatiivisempi päivä, saatiin lukkarit ja tehtyä ainevalinnat ja ilmottauduttua urheilujoukkeisiin. Meidän pitää kanssa tehä joku tällanen social entrepreneur tyyppinen projekti vuoden aikana, jonka tavotteena on auttaa jotenki tätä yhteisöä. Päätettii vaihtareitte kaa itulkona lyöttäytyy valmiiden idoiden ryhmiin, sillä tosiaan ei tunneta tätä yhteiskuntaa paljoakaan eikä oikee tunnetakkaa ketää. Päädyin sit ryhmään, jonka tavotteena ois kerätä tällasia villiyrttejä ja kasveja ja opettaa köyhempiä käyttämään niitä lääkkeinä. Kuullostaa ainaki semi mielenkiintoselta. Päivään kuului myös messu kirkossa, mikä oli vähä yllättävää meille vaihtareille. Huomenna on sit ihka eka oikee koulupäivä! Vaikuttaa kyl tosi kivalta, mukava yhteishenki ja iloset opet :-)

Aika enne kouluu tuntu tosi hassulta, koska vaikka en tuntenu ketää nii silti päivät täytty suunnitelmista muidenki ku perheenjäsenten kaa. Miusta meksikolaiset o siinä mielessä tosi mukavii ja huomaavaisia. Varsinkin pojat on tosi herrasmiesmäisiä ja tarjoovat yleensä vaikka oltaski iha kaveriporukalla. Vähä eri meininki tällä puolella palloo, en tiiä onko se sit vaa koska oon blondi meksikon mittakaaval. 

Meksikolainen ruoka on miulle iha outo käsite. Nää yhistelee kaikkee tosi outoo yhteen esim kuvassa olevassa mole-kastikkeessa on suklaata ja chiliä. Ja kaikkeen lisätään aina chiliä ja/tai limee, pikkusiskot laittaa sellasta makeeta chilijauhetta jopa jätskiinki.

Ja tortilloja löytyy joka lähtöön, nää oli con pollo eli kanatäytteisii, tähä asti miun lemppari.

Pueblan maailmanpyörä o ehk nätein ikinä pimeel, eikä ne näkymätkää huonot ollu.

Miu hostsiskolla oli sen 15v synttärit, jotka on siis täällä tytön tärkeimmät juhlat ennen häitä. Nää hänen juhlansa olivat kuulemma pienet, vain 100 vierasta. Yleensä näissä on ainakin 400 ja tytön helma on pariki kertaa tota isompi. Oli paljon ruokaa ja musiikkia ja uskaltauduin jopa tanssilattiallekki. Kyllä miusta vielä meksikolainen saadaa leivottuu tän vuode aikana!

Tässä on eka hostperheeni, näiden perhe on paljon laajempi käsite kuin suomessa, esim heidän perheeseensä kuuluu myös täti, serkku, mummo ja hänen siskonsa. 

Tässä on kaunis näkymäni ikkunasta ku nii monesti kysytty :D Asutaan siis aidatulla alueella ja ihan sen reunalla. Aidan toisella puolella on tietty sit kanalauma ja sisäsen kellonsa sekottanu kukko joka pitää minnuu hereillä pitkin öitä.

Tuntuu et espanja ei puraudu sit millää, oon monee kertaa jo kerenny turhautuu ku en vaa ymmärrä enkä tunnu oppivan. Pikkusisko innostu noitte posti-it-lappujen kaa ja ny koko kämppä o iha niitte peitos. Yks niistä sijaitsee suihkussa ja on värjänny sen laatan ihan pinkiks, upsista...

Sori tää postaus oli vähä sekava ja outo mut ja vähä ehk turhanki pitkä. Yritän postailla useemmi tästä lähtie! 

MEHIKOSSA

Miulla on teknisiä onglmia nyt siinä suhteen etten saa laitettuu tänne yhtään kuvia. En tiiä mistä johtuu mut lisäilen sit myöhemmin. Selitän nyt kuulumisia näi kirjallisesti ja kuvitelkaa tähä ne kaikki nätit kuvat :)




Elikkäs mie ja 9 muuta vaihtarii lähettii meijän Rotary saattajan kaa sunnuntai-aamuna iha liia aikasee Helsinki-Vantaalta. Matka kesti yhteenaä 22h Frankfurtin kautta Mexico Cityyn. Siellä hypättiin bussiin hotellille ja käytiin viel illalla ostaa vettä ja syömäs. Kyllä uni maistu illalla ku koneessa tuli kukuttuu melkee koko matka.


Meillä oli siis 2-3 päivän maaohjelma suomalaiste kaa. Maanantai-aamuna käytii vähä kävelee meijä oppaan kanssa hotellin lähellä ja sitte lähettii veneajelulle Xochimilcoon. Siellä oli tavallaa kanaaleita missä oli paljon eri väirisä kirjavia veneitä joita ajettiin isoilla puukepeilä pohjaan tökkien. hard to explain laitan kuvii sit ku pystyn. Mut rakastuin siihen paikkaan nii paljon värejä ja ilosii ihmisii ja ah <3


Toka päivä meniki sit pyramideilla Tehotihuacanissa. ´Kiivettii sellasen aivan järettömän pyramidin huipulle ja ai että sitä soijan määrää. En ymmärrä mite paikalliset hiihteli siel pitkillä lahkeilla.


Keskiviikkona osa meistä lähti sit aamulla lentokentälle ja osa jäi hotellille oottaa hostperheitämme hakemaan. Mie jäin hotellille pakkailee ja syömää aamupalaa 3 muun kanssa. Perhe tuli meksikolaiseen tyyliin myöhässä, mutta kuulemma ruuhkan takii. Hyppäsin autoon mu hostmaman, kahen siskon ja serkun kaa. Mentiin johonkkii isoon kauppakeskuksee syömää italialaisee mis hostmama näki sen parasta kaveriinsa jota ei ollu nähny 10 vuotee.


Lopulta päästii heidän Mexico Cityn kämpille ja nukkumaan. Jotenki tuntuu et oon iha koko aja tosi väsyny vaikka nukahan melkee joka automatkalla (en tiiä sit kui epäkohteliasta se on mut en vaa voi sille mitää...) Oon kans miettiny et vaik enkku sujuuki melko hyvin nii silti se on kyllä tosi uuvuttavaa. Näin jo untaki et puhuin miun suomalaisille kavereille enkuks should i be worried.


Ja mitäs sitä turhii lepämää vaa heti aamusta Six Flagsiin viettää hostsiskon synttäreit joka on siis iiiso huvipuisto Mexico Cityssä. Siellä oikeesti aloin älyymään tän järkyttävän ihmismäärän. Oli aivan normaalii jonottaa vähintää se puol tuntii yhteen laittesee jopa vaikka olit ostanu sellasen jonojen ohituslipukkeen, niiku hostmama oli tehny. Huhhuh. Hän oli myöskin ostanut matkalla meille matkapahoinvointilääkkeitä jotta emme voisi pahoin, mut siinä laitteiden kieputuksessa ja heilutuksessa mulle tuli oikeesti huono olo, osittain varmaa sikski etten oo tottunu 2km korkeuttee.


Tänään pääsin sitte vasta kotiutuu Pueblaan ja älysin etten oo antanu tuliaisii vielkkää, upsista vähä unohtunu. Miulla on oma huone missä yks seinä on ihanan vaaleenpunanen, me gusta mucho. Pääsin illalla sit vähä levättyäni ulos hostsiskon ja muiden täältä vuodeksi vaihtoon lähtevien kanssa. Pääsin Pueblan maailmanpyörään ja oikeesee taco paikkaan jossa söin miun ihka ekan kunnon tacon. He selittivät miten Pueblassa on joku arabien oma taco mitä ei löydy muualta Mexicosta mut jäi vähä auki oliko se miun syömä sellanen :D well whatever oli sairaan hyvää.


Jotenki tuntuu nii luonnolliselta ja helpolta olla täällä. Kaikki on tosi mukavii, vaikkei puhuttaskaa samaa kieltä. Ainoot asiat mitkä oikeestaa tympii o se etten saa tänne nyt niit kuvii ja et lupauduin lähtee aamulla lenkille. Ja nää poskipusut on tosi hämmentävii. Eli kaikki hyvin täällä päin maailmaa, toivottavasti siellä Suomessakin :)


 Ja btw iskä voitin vedon.

Lähtöjännitystä havaittavissa

Oon alkanu jännittää iha sairaan paljon lähtöö täs viimese viikon aikana. Varsinki rokin jälkee tää on alkanu tuntuu yhä todellisemmalta ja todellisemmalta, vaikka silti tuntuu et elän jossai omassa kuplassa. Ja se tulee sit poksahtaa luultavasti Meksikossa. Kuullostaa varmaa tosi ouolta ololta mut sellane se kyl onki. Ylipäätänsäki on tosi hämmentävä olo. En yritä ees aukasta sitä ku en ota siit mitää selvää :D

Tänään on 3 päivää lähtöön. Sain miun paperit Meksikosta maanantaina ja eilen tehtii sit iskän kaa päivän keikka Helsinkii hakee viisumi. Yks suuren suuri kivi tipahti harteilta ja tunnen itteni taas vähä tasapainosemmaks. Tosin ei ollu itku kaukana suurlähötystöstä pääsemise jälkee, nii paljo hässäkkää ollu papereitte kaa.

Onneksi pinssit ja käyntikortit onki ollu jo valmiina pitkään. Vakuutuski on ny hoidossa ja suurimpia hommia on enää pakkaaminen ja huoneen siivoominen. Varsinki jälkimmäisestä tulee kyl mielenkiintosta, can't wait!

Kävin mummolassa opettelee tekee vähä suomalaisii ruokii

Kaiken kaikkiaan tuntuu kyl et aika tääl Suomes loppuu salakavalasti enkä oo kerenny tehä mitää mitä olin alkuperin suunnitellu kavereitte kaa. No mutta onneks oon vaa vuoden, kerkeepä noita toteuttelee ens kesänäki.



Loppuun pari random rokkikuvaa ettei iha lukemiseks vaa mee (osittain koska näitä ny tuli ekana vastaa puhelimes)

Haloo Helsinki oli paras

Suomityttö varautunu Suomen säiden mukasesti

#toteemipaalu

Lämmittelyä

¡Hola todos! Me llamo Sofia y soy de Finlandia. Viajo en México.

Tähän loppuu loistava espanjan osaamiseni tällä hetkellä, mutta jo kuukauden päästä olen toisella puolen Atlantia sitä hiomassa. Tämä 17-vuotias lukiolainen lähtee nimittäin vuodeksi Meksikoon vaihtoon kiitos Rotaryn! Laskuri näyttää 23 päivää Suomen kamaralla, vaikka voisin pakata laukut jo tänä iltana ja lähteä huomenna.

Eilen sain viimeisetkin pinssit väkerreltyä (jeee!) ja käyntikortit ovat tulleet jo aikoja sitten. Osa vaihtareista on saanu jo bleiserinsä, näin jo unta omani saamisesta. Lisäksi puuttuvat enää viralliset paperit from mehiko, jotta voisin hankkia viisumin ja hoitaa vakuutusasiat kuntoon. Kaivoin myös ihanaisen keltaisen matkalaukkuni autotallin perukoilta huoneeseeni valmiiksi ja tajusin ettei se ollutkaan niin suuren suuri kuin muistelin :(:(:( ehkä oon ite vaan kasvanu kuka tietää.

Tätä blogiani yritän ainakin päivitellä säännöllisesti vuoden aikana. Enimmäkseen suuntaan tämän kertomaan kuulumisiani ja puuhaamisiani sukulaisille, tutuille ja kavereille, mutta tietenkin kaikki muutkin uteliaat ovat tervetulleita! Olen ehkä hieman huono ilmoittelemaan itsestäni, joten näin pystyn helpommin tarinoimaan suuremmalle kannustusjoukolle hahaha! Aiheita vuoden aikana otan ilolla vastaan sekä palautetta saa ja pitääkin antaa.

Kotikaupunkini tulee olemaan Cholula aivan miljoonakaupunki Pueblan kupeessa. Tulen olemaan monen sadan kirkon ympäröimänä ja hostsiskoni jo vitsaili, että voisimme käydä joka päivä eri kirkossa eivätkä ne silti loppuisi vaihtoni aikana. Lisäksi Cholulasta löytyy maailman suurimman pohjan pinta-alan omaava pyramidi, aika eksoottista pohjolan tytölle.

Ensimmäisestä Meksikon perheestäni kuulin siis jo huhtikuun lopulla ja siihen kuuluu vanhempien lisäksi tytöt 12v ja 14v, joista vanhempi lähtee elokuun alussa Saksaan vuodeksi vaihtoon. Koko perhe puhuu ihan älyttömän hyvää englantia, mikä on alkuun ainakin helpottavaa. Olemme skypettäneet jo parikin kertaa enkä malta odottaa tapaavani heitä oikeasti! Vaikuttavat ainakin niin mukavilta ja sydämmellisiltä ihmisiltä.

Ps. Pyydän anteeksi ensimmäisen kirjoitukseni köyhyyttä niin ajatuksellisesti kuin kuvallisesti. Jospa se tästä paranisi.